Siirry sisällön alkuun

Hyvinvoinnin kolmas tila

Anne Backman

Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvointitiimi keräsi tietoa toiminnan organisoitumisesta haastattelemalla syksyllä 2019 neljän eri paikkakunnan Hyvinvoinnin tilojen tiimit:

  • Helsinki: Annalan huvila
  • Lappeenranta: Arjen olohuone Soppi
  • Seinäjoki: Kansalaiskampus
    (jatkossa Tammikampus)
  • Lapinjärvi: Perinnetalkoot

Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja teemoiteltiin. Haastatteluista kertyi yhteensä kymmenen tuntia kuvauksia hankkeessa toteutetusta toiminnasta. Haastateltavina oli hankkeen osatoteutusten toimijat, jotka vastasivat hyvinvoinnin tilojen toiminnasta.

  1. Hyvinvoinnin tilan perustukset
  2. Hyvinvoinnin tilan asiakkaat, kävijät
  3. Hyvinvoinnin tilan tapahtumat
  4. Hyvinvoinnin tila ympäristössään
  5. Hyvinvoinnin tilan asukastyytyväisyys
  6. Hyvinvoinnin tilan oppilaitosyhteistyö.

Haastattelun lisäksi Metropolian monen erityisalan asiantuntijoista koottu hyvinvointitiimi sovelsi hankkeessa etnografista tutkimusotetta, keräsi havaintoaineistoa, fasilitoi yhteisiä kehittämispajoja ja seurasi Hyvinvoinnin tilojen toiminnan kehkeytymistä hankkeen eri vaiheissa. Tiimin asiantuntijoilla oli hankkeessa omat vastuualueensa, joista he tässä julkaisussa kirjoittavat. Tiimi työsti havaintojaan kuukausittaisissa palavereissaan koko hankkeen ajan. Tiimi vaikutti hankkeen tulosten syntymiseen myös aktiivisesti tuottamalla hankkeen yhteisiin kokouksiin työpajoja, joissa kulloinkin ajankohtaisia asioita työstettiin, kehitettiin ja arvioitiin yhdessä.
 
Hyvinvointiaktivistin käsikirjan artikkelit perustuvat asiantuntija- ja tutkimustietoon sekä haastattelu- ja etnografiseen havaintoaineistoon ja analyyseihin. Kertyvää havaintoaineistoa tarkasteltiin hankkeen kuluessa jatkuvasti  yhdessä sekä kaikkien hanketoimijoiden kanssa että Metropolian tiimin monialaisessa asiantuntijaryhmässä.

Hyvinvoinnin tilojen toimintaa kehitetään koko ajan entistä yhteisempään ja yhteisöllisempään suuntaan. Tavoitteena on saada aikaiseksi fyysinen ja myös psyykkinen, mentaalinen tila, jossa kaikilla on mahdollisuus kokea olevansa osa yhteisöä – omilla edellytyksillään. Tällainen tila on riittävän neutraali – ja riittävän innostava, jotta toimintaan on houkuttelevaa osallistua.

Esimerkiksi Lappeenrannan Soppi on ammattikorkeakouluyhteistyön kautta myös oppimisympäristö, jossa sosiaali- ja terveysalan opiskelijat voivat/saavat opiskella kontaktin luomisen taitoja, vuorovaikutustaitoja ja aidon kohtaamisen taitoja luontevassa arjen ympäristössä – ruohonjuuritasolla. Arvostava ja kunnioittava kohtaaminen ja aito kuuntelemisen taito ovat tärkeitä, jopa välttämättömiä, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen taitoja. Oman tulevan ammatillisuuden, työotteen ja työasenteen tarkastelu on jo opiskeluvaiheessa on välttämätöntä. 

Brittiläisen sosiaalipedagogisen sosiaalityön eräs keskeinen käsite on The Common Third, jaettu yhteinen tila, yhteinen toiminta, eli yhteinen kolmas tila. Tätä käsitettä käytetään siellä erityisesti lasten ja nuorten kanssa tehtävässä sosiaalipedagogisessa kasvatus- ja sosiaalityössä. Sen perusajatusta voi kuitenkin soveltaa muuhunkin sosiaalipedagogiseen työhön monenlaisten asiakas- ja toimijaryhmien kanssa.

Yhteinen kolmas tila kuvaa toiminnallista olosuhdetta, jossa olennaista on vahvistaa toiminnan kautta toimintaan osallistuvien ja toiminnan järjestäjien välistä hyvää, aidosti vuorovaikutuksellista suhdetta. Kun tällainen hyvä, rakentava suhde syntyy, kaikenlainen yhteinen toiminta tuottaa uutta osaamista kaikille osapuolille. Osapuolet ikään kuin pystyvät opettamaan toisilleen uutta ja oppimaan toisiltaan. Opettaminen ei välttämättä ole lainkaan tietoista: oppimista vain alkaa tapahtua. Toiminnan laatu ei myöskään ole niin merkitsevää, vaan huomion arvoista on se, että yhdessä tekeminen tuottaa iloa ja hyvinvointia silloin, kun se on osapuolia aidosti kiinnostavaa. (ThemPra Social Pedagogy.)Jaettu ja koettu yhteinen kolmas tila, yhteinen hyvinvoinnin tila, on tila, joka tuo yhteen ihmisiä eri taustoista ja organisaatioista tasavertaisina toimijoina. Tavoitteena on synnyttää kaikin puolin osallistujakeskeinen toiminta. Tämä tarkoittaa sitä, että osallistujat ovat aktiivisia alusta alkaen, niin toiminnan suunnittelussa, itse tekemisessä kuin myös arvioinnissa toiminnan jälkeen. (ThemPra Social Pedagogy.) Tällainen yhteinen toiminta ammattilaisten, opiskelijoiden ja alueen asukkaiden kesken mahdollistuu, kun se perustuu ehdottomaan luottamukseen osapuolten välillä.

Yhteinen kolmas tila syntyy jaetusta aktiivisuudesta, osallisuudesta ja toiminnasta. Siihen liittyy osallistuja ja sosiaalipedagogi sekä hänen sosiaalipedagoginen työotteensa.
Kuva: Yhteinen kolmas tila  (ThemPra Social Pedagogy). Kuvitus: Tanja Kallio.

Madsenin (2011) mukaan toiminnan on tärkeää olla sillä tavalla spontaania, että osapuolet pystyvät määrittelemään ja myös haluavat määritellä koko ajan toimijoiden välisen suhteen laatua. On tärkeää, että keskinäistä suhdetta määrittää luottamuksellisuus. Läheistä suhdetta vahvistaa osapuolten vahva sitoutuminen toimintaan. Kun toiminta tuntuu erityisen merkitykselliseltä kaikille osapuolille, siihen on myös helppo sitoutua. Tärkeää on myös, että toiminnassa mukana olevat voivat olla mukana omina persoonallisina itseinään, omine vahvuuksineen ja osaamisineen. (Madsen 2011, 180–181.)

Luovuus, inkluusio ja sosiaalipedagogiikka yhdistyvät yhteiseksi kolmanneksi tilaksi.
Kuva: CRISP-mallissa luovuus, inkluusio ja sosiaalipedagogiikka yhdistyvät kolmantena tilana   (Hatton 2013, 40). Kuvitus: Tanja Kallio.

The CRISP (Creativity, Inclusion, Social Pedagogy) -kuviossa näkyy, että kun ammatillisessa työssä toimintaan yhdistetään sosiaalipedagoginen työote, inkluusion periaate ja monisuuntainen luovuus, syntyy toiminnan malli, joka mahdollistaa yhdessä tekemisen kautta toinen toisiltaan oppimisen. Yhteinen kolmas tila (The Common Third) on sellainen yhteisen toimimisen ja oppimisen tila, jossa kaikki osapuolet ovat opettajia ja oppijoita. Sosiaalipedagogisella työotteella toimivat työntekijät, usein opiskelijat ja toimintaan osallistuvat työskentelevät yhteisen päämäärän hyväksi esimerkiksi erilaisissa työpajoissa. Toiminnan päämäärän he ovat yhdessä miettineet ja myös suunnitelleet, miten on hyvä työskennellä. (Hatton 2013, 40.)

Tutkitusti ja tunnetusti ihmiset kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun he työskentelevät yhdessä. He oppivat samalla hyväksymään erilaisuutta ja monenlaisia erilaisia tapoja toimia yhteisen tavoitteen äärellä. Yhteisessä toiminnan tilassa he oppivat toisiltaan myös ymmärtämään erilaisia sosiaalisen käyttäytymisen malleja. Sosiaali- ja terveysalan työntekijätkin tuntuvat inhimillisiltä, vähemmän vierailta, kun vuorovaikutussuhde muotoutuu tasa-arvon kautta ja yhteistyössä, yhdessä tekemisen kautta. Kysymyksessä on aina subjekti–subjekti-suhde, missä todentuu ja missä hyödynnetään kaikkien osapuolien kykyjä ja vahvuuksia. (Hatton 2013, 52, 78.)

Sopen työpajatoiminnassa – ja kaikessa muussa toiminnassa – sosiodynaaminen lähestymistapa ja ohjauksen ote soveltuu hyvin työmuodoksi sosiaalipedagogisen työotteen rinnalle ja sitä täydentämään. Sivosen (2010) mukaan sosiodynaaminen ohjaus on käytäntö, jossa ohjauksen/toiminnan tulos syntyy työntekijöiden ja ohjattavien vuorovaikutuksessa. Ihmisiä ei luokitella asiakkaina vaan heidät kohdataan kokonaisvaltaisina olentoina omissa konteksteissaan. Sosiodynaaminen ohjausmalli korostaa tunnetietoisuutta ja -osaamista. Tällöin kohtaamistilanteissa huomioidaan kokonaisvaltaisesti ihmisten elämäntilanteet ja -alueet. (Sivonen 2010, 249, 261.)Sosiaalipedagogisessa yhteisöllisessä toiminnassa voidaan käyttää elämyksellisiä ja luovia menetelmiä. Luovat menetelmät tulkitaan usein vain kuvataiteen, draaman tai musiikin jne. menetelmiksi. Luovuutta on kuitenkin myös se, että ideoidaan, löydetään ja tuotetaan uusia ratkaisumalleja arjen ongelmiin ja piintyneisiin tapoihin toimia. Nivalan ja Ryynäsen (2019) mukaan elämykselliset ja luovat menetelmät voivat auttaa ihmisiä rentoutumaan ja unohtamaan arkisia murheita. Ihmiset voivat löytää uusia näkökulmia tuttuihin ja itsestäänselvyyksinä pidettyihin asioihin. Tällaisessa toiminnassa mukana oleminen voi vahvistaa osallistujien itsetuntoa ja itsetuntemusta. Toiminnassa mukana olevat voivat kehittää osallistujien itseään, omaa persoonaansa, omaa ajattelua ja maailmankuvaa. Ihmiset voivat löytää uutta sisältöä ja merkitystä elämäänsä. Yhdessä voidaan kehittää itseilmaisun taitoja ja valmiuksia, edistää sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja. Kuulumisen tunne lujittaa yhteisöllisyyttä ja tarjoaa myös tapoja lähteä toteuttamaan yhteistoiminnallisia muutoksia ympäristössä. (Nivala & Ryynänen 2019, 211.) Sopen toiminnassa on mahdollista tuottaa monella tavalla luovaa, kävijäkunnan itsensä ideoimaa toimintaa ja näin kokea onnistumisen ja uuden oppimisen iloa yhteisessä kolmannessa tilassa.

Lähteet

Hatton, K. 2013. Social Pedagogy in the UK. Theory and practice. Dorset: Russel House Publishing.

Madsen, B. 2011. Socialpedagogik. Studentlitteratur.

Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.

Sivonen, A. 2010. Elämänkartta aikuisten oppisopimuskoulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto & J. Onnismaa (toim.). Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura: 241–274.

ThemPra Social Pedagogy. The Common Third. Community Interest Company.

Jaa sivu