The CRISP (Creativity, Inclusion, Social Pedagogy) -kuviossa näkyy, että kun ammatillisessa työssä toimintaan yhdistetään sosiaalipedagoginen työote, inkluusion periaate ja monisuuntainen luovuus, syntyy toiminnan malli, joka mahdollistaa yhdessä tekemisen kautta toinen toisiltaan oppimisen. Yhteinen kolmas tila (The Common Third) on sellainen yhteisen toimimisen ja oppimisen tila, jossa kaikki osapuolet ovat opettajia ja oppijoita. Sosiaalipedagogisella työotteella toimivat työntekijät, usein opiskelijat ja toimintaan osallistuvat työskentelevät yhteisen päämäärän hyväksi esimerkiksi erilaisissa työpajoissa. Toiminnan päämäärän he ovat yhdessä miettineet ja myös suunnitelleet, miten on hyvä työskennellä. (Hatton 2013, 40.)
Tutkitusti ja tunnetusti ihmiset kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun he työskentelevät yhdessä. He oppivat samalla hyväksymään erilaisuutta ja monenlaisia erilaisia tapoja toimia yhteisen tavoitteen äärellä. Yhteisessä toiminnan tilassa he oppivat toisiltaan myös ymmärtämään erilaisia sosiaalisen käyttäytymisen malleja. Sosiaali- ja terveysalan työntekijätkin tuntuvat inhimillisiltä, vähemmän vierailta, kun vuorovaikutussuhde muotoutuu tasa-arvon kautta ja yhteistyössä, yhdessä tekemisen kautta. Kysymyksessä on aina subjekti–subjekti-suhde, missä todentuu ja missä hyödynnetään kaikkien osapuolien kykyjä ja vahvuuksia. (Hatton 2013, 52, 78.)
Sopen työpajatoiminnassa – ja kaikessa muussa toiminnassa – sosiodynaaminen lähestymistapa ja ohjauksen ote soveltuu hyvin työmuodoksi sosiaalipedagogisen työotteen rinnalle ja sitä täydentämään. Sivosen (2010) mukaan sosiodynaaminen ohjaus on käytäntö, jossa ohjauksen/toiminnan tulos syntyy työntekijöiden ja ohjattavien vuorovaikutuksessa. Ihmisiä ei luokitella asiakkaina vaan heidät kohdataan kokonaisvaltaisina olentoina omissa konteksteissaan. Sosiodynaaminen ohjausmalli korostaa tunnetietoisuutta ja -osaamista. Tällöin kohtaamistilanteissa huomioidaan kokonaisvaltaisesti ihmisten elämäntilanteet ja -alueet. (Sivonen 2010, 249, 261.)Sosiaalipedagogisessa yhteisöllisessä toiminnassa voidaan käyttää elämyksellisiä ja luovia menetelmiä. Luovat menetelmät tulkitaan usein vain kuvataiteen, draaman tai musiikin jne. menetelmiksi. Luovuutta on kuitenkin myös se, että ideoidaan, löydetään ja tuotetaan uusia ratkaisumalleja arjen ongelmiin ja piintyneisiin tapoihin toimia. Nivalan ja Ryynäsen (2019) mukaan elämykselliset ja luovat menetelmät voivat auttaa ihmisiä rentoutumaan ja unohtamaan arkisia murheita. Ihmiset voivat löytää uusia näkökulmia tuttuihin ja itsestäänselvyyksinä pidettyihin asioihin. Tällaisessa toiminnassa mukana oleminen voi vahvistaa osallistujien itsetuntoa ja itsetuntemusta. Toiminnassa mukana olevat voivat kehittää osallistujien itseään, omaa persoonaansa, omaa ajattelua ja maailmankuvaa. Ihmiset voivat löytää uutta sisältöä ja merkitystä elämäänsä. Yhdessä voidaan kehittää itseilmaisun taitoja ja valmiuksia, edistää sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja. Kuulumisen tunne lujittaa yhteisöllisyyttä ja tarjoaa myös tapoja lähteä toteuttamaan yhteistoiminnallisia muutoksia ympäristössä. (Nivala & Ryynänen 2019, 211.) Sopen toiminnassa on mahdollista tuottaa monella tavalla luovaa, kävijäkunnan itsensä ideoimaa toimintaa ja näin kokea onnistumisen ja uuden oppimisen iloa yhteisessä kolmannessa tilassa.
Lähteet
Hatton, K. 2013. Social Pedagogy in the UK. Theory and practice. Dorset: Russel House Publishing.
Madsen, B. 2011. Socialpedagogik. Studentlitteratur.
Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.
Sivonen, A. 2010. Elämänkartta aikuisten oppisopimuskoulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto & J. Onnismaa (toim.). Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura: 241–274.
ThemPra Social Pedagogy. The Common Third. Community Interest Company.