Hyvinvointia lisäävään toimintaan tarvitaan ainakin toiminnan mahdollistava ympäristö, toimijat sekä mielekästä, alati kehittyvää tekemistä ja toimintaa. Tarkastelemme lyhyesti näitä ja etenkin toiminnan näkökulmaa Hyvinvoinnin tilojen hankkeen kokemuksiin peilaten.
Hyvinvoinnin tilat muodostuvat yksilöistä, ryhmistä ja yhteisö(i)stä tietyssä ympäristössä (Unkari-Virtanen & Honkanen-Korhonen 2017). Ympäristöinä hankkeessa olleet tilat ovat olleet erilaisia. Hyvinvoinnin tilat -hanke lähti liikkeelle aiemmassa hankkeessa toteutetusta muutosprojektista tyhjilleen jääneessä Lapinlahden vanhassa mielisairaalassa. Osallistu Lapinlahden Lähteellä -hankkeessa (2015–2017) muunnettiin vanhasta helsinkiläisestä sairaala-alueesta kaikille avoin hyvinvointitoiminnan keskus (Unkari-Virtanen, Tawast, Pihlava, Eskelinen-Roos & Honkanen-Korhonen 2017). Samalla heräsi ajatus ympäri Suomen tyhjenevistä tiloista, joiden käyttöönotolla hyvinvointia voitaisiin lisätä.
Ympäristön tulisi olla hyvinvointia lisäävä, mikä ei ole itsestään selvää vanhoja tiloja käyttöönotettaessa. Koronaviruksen aikana keskusteluun ovat nousseet etäosallistumisen mahdollistaminen digitaalisissa tiloissa fyysisten tilojen lisäksi. Erilaisista tiloista kerromme lisää muualla julkaisussamme.
Hyvinvointia lisäävän toiminnan organisoiminen vaatii toki paljon muutakin kuin tässä mainitut toiminnan mahdollistavan ympäristön (tyhjentyneen tilan tai vaikkapa digitaalisen kohtaamisalustan), toimijat (osallistujat) sekä mielekästä, alati kehittyvää toimintaa. Rahallisten resurssien sekä taitavan, toiminnasta ja sen arvopohjasta vastaavan pääorganisoijan merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tämä kävi ilmi, kun kysyttiin Hyvinvoinnin tilojen hanketyöntekijän haastattelussa, miksi suosittu toimintamuoto onnistui hankkeessa niin hyvin:
- Tärkeä tuki onnistuneen toiminnan organisoimiseen oli Selmu:n järjestämä kurssi tapahtuman järjestämiseen ja se, että kaupungin rahastosta sai hakea kohdeavustusta. (Seinäjoen haastattelu)
Hyvinvointia ja sen tekijöitä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Lapinlahdessa tarkastelun näkökulmiksi nostettiin kohtaaminen ja vuorovaikutus, positiivisen psykologian ajattelu sekä merkityksellinen ja arvokas toiminta (Unkari-Virtanen & Honkanen-Korhonen 2017). Tässä kirjoituksessa keskitytään avaamaan näkökulmia toiminnan merkityksestä hyvinvoinnin tuottajana yksilöille ja toiminnan kehittämisestä hankkeen aikana.
Tekemisestä ja toiminnasta yleisesti
Kun psykoanalyysin kehittäjä Sigmund Freudilta kysyttiin elämän tarkoitusta, hän vastasi: rakastaa ja tehdä työtä (Lehtonen 2017). Työ, toiminta ja tekeminen on nähty jo varhain merkitykselliseksi perustaksi ihmisen hyvinvoinnille ja merkityksellisyyden kokemuksille. Toiminta käsitteenä on haastava. Ihmisen toimintaa on pohdittu ja kuvattu eri näkökulmista laajasti tai kapeammin. Laajasta on esimerkkinä Maailman toimintaterapeuttiliiton määritelmä:
”Toimintaterapiassa toiminnalla tarkoitetaan päivittäisiä toimintoja, joita ihmiset tekevät yksilöinä, perheissä ja yhteisöissä ajan käyttämiseksi ja elämän merkityksen ja tarkoituksen luomiseksi. Toimintoihin sisältyy asioita, joita ihmisten on tarpeen, halua ja joita heidän odotetaan tekevän.” WFOT (2020)
Toimintaa on erilaisissa teorioissa myös pilkottu pienempiin osiin, esimerkiksi toimintoihin, tekoihin ja operaatioihin (Leontjev 1977, siteerattu Weckrothin 1988, 66 mukaan) tai ruumiin ja kehon toimintoihin, suorituksiin ja osallistumiseen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020). Psykologia puolestaan määritellään ihmisen psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista toimintaa tutkivaksi tieteeksi, jolloin esimerkiksi myös tunteet, niiden säätely ja ajattelu ovat myöskin ihmisen toimintaa ulospäin selkeämmin näkyvän fyysisen ja sosiaalisen toiminnan lisäksi (Gross & Naish 2015). Mönkkösen (2018, 164) mukaan käytämme usein toiminnan, tekemisen ja käyttäytymisen käsitteitä samassa merkityksessä. Weckroth (1988, 25) toteaa kirjassaan: ”Ihminen on paitsi biologinen organismi, sosiaalipsykologinen roolien ja tehtävien toteuttaja, sosiologinen yhteiskunnallisten faktojen kantaja jne. myös subjekti, joka aikaansaa erilaisia tapahtumia.”
Edellä mainitusta määrittelystä voi nostaa Hyvinvoinnin tiloihin liittyvänä merkitykselliseksi koetun toiminnan, jossa osallistujat siis ”roolien ja tehtävien toteuttajana... aikaansaavat erilaisia tapahtumia”.
Merkityksellinen toiminta Hyvinvoinnin tiloissa
Weckroth (1988, 31) kiteyttää vielä kirjassaan toiminnan merkitystä ihmiselle:
”Jos ja kun ihminen on subjekti vain toimiessaan, ei toista ole ilman toista eikä toinen voi mitenkään ryhtyä odottamaan toista. Toiminta on subjektin ’olotila’”.
Olotilasta Weckroth (1988, 37) erottaa tekemisen, jota hän määrittelee ”tätä ei-toiminnallisiin tapahtumiin (asioihin, ilmiöihin, esineisiin) kohdistuvaa toimintaa voidaan nimittää tekemiseksi”. Mönkkönen (2018, 164–165) erottelee kirjassaan tekemistä, käyttäytymistä ja toimintaa siten, että ”käyttäytyminen ja tekeminen ovat ulkoisen motivaation tuottamaa ja toimijoita olemme, kun meillä on mahdollisuus tehdä itse valintoja ja kantaa niistä vastuu”. Hyvinvoinnin tiloissa on pyritty mahdollistamaan osallistumista aktiivisen toimijuuden kautta aktivoimalla osallistujien valintoja, vaikuttamismahdollisuuksia sekä vastuunottoa. He ovat esimerkiksi saaneet ideoiden ja toteuttaen vaikuttaa siihen, millaisia tapahtumia ja ryhmätoimintaa Hyvinvoinnin tiloissa on luotu.
Sekä osallistujat että hanketyöntekijät pitivät erityisen onnistuneina tapahtumia ja toimintaa, jossa
- toteutettiin osallistujien ideoita ja aloitteita
- toimintaan saattoi liittyä oman aikataulun mukaan
- idea liittyi osallistujien elämänvaiheeseen
- toiminta toistui säännöllisesti.
(Hanketyöntekijöiden kuvauksia onnistuneista tapahtumista ja toiminnasta haastatteluissa)
Hankkeessa tuotetun erityisen onnistuneen toiminnan ohjeita on koottu Hyvinvoinnin tilojen nettisivuille (Hyvinvoinnin reseptit 2020).
WHO:n kansainvälinen toimintakyky -luokitus (ICF) (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020) on muuttanut terveydenhuollossa ajattelua, jonka mukaan vika, puute tai vamma tulisi korjata. Nykyisen näkökulman mukaan ihmisen osallistumisen ja suorituskyvyn mahdollistaminen on tärkeämpää kuin puutteiden, vammojen tai vajavuuksien tarkastelu. Toimintaterapeutit ovat sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevä asiantuntijaryhmä, joka on erikoistunut toiminnan ja tekemisen käyttöön ihmisen toimintamahdollisuuksien edistämisessä. Ajattelun taustalla on laajasti ajateltuna ns. PEO-malli, jossa tarkastellaan yksilön (person) toimintamahdollisuuksia (occupation) ympäristöissä (environment) (Christiansen & Baum 1997, 74). Toimintaterapian tavoite on mahdollistaa yhdessä yksilön kanssa hänelle merkityksellistä ja tarkoituksenmukaista toimintaa, joka johtaa parempaan toimintakykyisyyteen ja hyvinvointiin (esim. Hautala, Hämäläinen, Mäkelä & Rusi-Pyykönen 2011, 9). Tärkeää ajattelussa on asiakaslähtöisyys eli se, että asiat nousevat yksilön omista mielenkiinnon kohteista ja merkityksistä. Hyvinvoinnin tiloissa tämä tarkoittaa, että osallistuja saa itse valita, miten osallistuu tilan toimintaan. Osallistuja voi myös itse ehdottaa uusia tehtäviä ja sisältöjä toimintaan. Hän saa osallistua toiminnan kehittämiseen tarpeen mukaan.
Toiminnalla lisätään hyvinvointia Hyvinvoinnin tiloissa
Hyvinvoinnin tiloissa tekemisen kautta voi osallistujalle syntyä osallisuuden ja osallistumisen kokemus. Hän voi päästä kohti merkityksellistä toimintaa tekemiseen osallistumalla. Tekemiseen ryhtyminen voi myös johdattaa asiakkaan merkityksellisen toiminnan äärelle.
