Neljäs sektori – Hyvinvoinnin tilat

Osallisuus on kuulumista ja kuulluksi tulemista. Osallinen ihminen voi vaikuttaa oman elämänsä kulkuun. Yksilölle osallisuuden kokemus voi syntyä siitä, kun tuntee, että kuuluu hänelle itselleen merkitykselliseen ryhmään tai yhteisöön. Osallisuutta voidaan edistää kansalaisten aktiivisuutta tukemalla sekä yksilön toimijuutta vahvistamalla. Yhteiskunnan tasolla osallisuus tarkoittaa ihmisten mahdollisuuksien ja oikeuksien toteutumista. Yhteiskunnan rakenteilla, kuten kunnilla ja palveluilla sekä kouluilla, järjestöillä, yhdistyksillä, on tärkeä rooli ja asema osallisuuden edistämistyössä. (Isola, Kaartinen, Leemann, Lääperi, Schneider, Valtari & Keto-Tokoi 2017.)

Kuntien palvelurakenteissa tapahtuu muutoksia, ja se on pysyvä ja nykypäivään kuuluva ilmiö. Nyt elämme yhteiskunnallisen muutoksen aikaa, jossa sosiaaliset ja taloudelliset suhteet rakentuvat uudestaan. Toimintaan liittyvä aktivismi on nousussa. Se muuttaa omalta osaltaan yhteiskunnan toimintakenttää, jolloin eri sektorien välistä työnjako määrittyy uudelleen. (Mäenpää & Faehnle 2017.)

Kolmannen sektorin eli perinteisesti organisoidun yhdistys- ja järjestötoiminnan rinnalle kasvaa neljäs sektori, aktivismien kenttä, jota voi luonnehtia esim. kansalaisyhteiskunnaksi, vapaaksi kansalaistoiminnaksi tai yhteiskunnalliseksi liikkeeksi. Se on luonteeltaan rakentavaa ja itseohjautuvaa vapaata kansalaistatoimintaa eikä pyri ensisijaisesti poliittiseen mielipiteenmuodostukseen tai vaikuttamiseen. Samalla tavalla asioista ajattelevat ihmiset löytävät toisensa ja laittavat asioita toimeksi jonkin asian puolesta. Osallisuutta syntyy osallistumalla. Ihminen pystyy antamaan jotain itsestään yhteiseksi hyväksi ja kokee tämän toiminnan myönteiset vaikutukset. Neljännen sektorin toimintaa ovat esim. erilaiset pop up - tapahtumat ja tilaisuudet, some-kampanjat ja erilaiset auttamis- ja osallisuusteot. (Mäenpää & Faehnle 2017.)

Toiminnassaan neljäs sektori hyödyntää sosiaalista mediaa. Somessa syntyy uusia ideoita ja projekteja. Tämä mahdollistaa organisoitumisen ketterästi ja vaivattomasti, samalla se uudistaa kansalaisyhteiskuntaa luomalla uusia tapoja osallisuuteen. Tässä digiaktivismissa on pääkohteena tietotekniikan hyödyntäminen ja kehittäminen, esimerkiksi sellaisten tietoaineistojen ja sovelluksien tuottaminen, jotka palvelevat arkielämää, jakamistalouden toimintoja ja kaupunkisuunnittelua. Yhteisöaktivismissa korostuvat yhteisöllisyys ja toisten auttaminen sekä ekologiset näkökulmat. Tila-aktivismissa keskeistä on tilan muokkaaminen lyhytaikaisesti tai pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi tyhjien tilojen käyttöönotto tarjoaa uudenlaisia toimintamahdollisuuksia kaupunkikulttuurin kehittämiseen ja ihmisten osallisuuden mahdollistamiseen. (Mäenpää, Faehnle, Schulman 2017.)

Kolmannen ja neljännen sektorin toiminta tarvitsevat ja tukevat toisiaan. Perinteisillä järjestöillä voi olla mahdollisuus tarjota esimerkiksi tiloja kansalaistoimijoille. Neljäs sektori taas voi näyttää perinteisille järjestöille esimerkkiä, miten helpottaa joustavampaa osallistumista tai verkko-osallistumista sekä sosiaalisen median hyödyntämistä toiminnassa.

Tarvitsemme sekä perinteisiä että uusia malleja toimia. Voimme edistää kansalaisten osallistumista ja osallisuuden kokemuksia entistä paremmin, kun löydämme tavat, jossa kaikki sektorit toimivat yhdessä kansalaisten ääni ja mielipiteet huomioiden. On tavoittelemisen arvoista luoda toimintaedellytyksiä kaikille muillekin kuin niille, jotka ovat jo aktiivisia (Mäenpää & Faehnle 2017). Aktivismi on tärkeä rakennusaine yhteiskunnallisen yhteisen hyvän rakentamisessa nyt ja tulevaisuudessa!